Toinen kuninkaiden kirja 22
FB92

Toinen kuninkaiden kirja 22

22
Josia Juudan kuninkaana
1 # 2. Aik. 34:1,2 Josia oli kuninkaaksi tullessaan kahdeksanvuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolmekymmentäyksi vuotta. Hänen äitinsä oli boskatilainen Jedida, Adajan tytär.
2 # 5. Moos. 12:25+ | 5. Moos. 5:32+ Josia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä. Hän kulki kaikessa esi-isänsä Daavidin teitä, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle.
Lain kirja löydetään temppelistä
3 # 2. Aik. 34:8–28 Kahdeksantenatoista hallitusvuotenaan kuningas Josia lähetti Herran temppeliin kirjuri Safanin, joka oli Mesullamin pojan Asaljan poika. Hän sanoi: 4#2. Kun. 12:5–17»Mene ylipappi Hilkian luo ja sano, että hänen on laskettava Herran temppeliin tuotu hopea, kaikki rahat, jotka ovenvartijat ovat kansalta koonneet. 5Rahat on sitten annettava miehille, jotka valvovat Herran temppelin korjaustöitä. He puolestaan maksakoot niistä palkan työmiehille, jotka ovat Herran temppelissä korjaamassa sen vaurioita. 6Maksettakoon niistä puusepille, rakennusmiehille ja muurareille, ja niillä on myös hankittava puut ja hakatut kivet, joita temppelin korjauksessa tarvitaan. 7Korjaustöiden valvojilta ei kuitenkaan pidä vaatia tilejä varoista, jotka heidän haltuunsa on annettu, sillä he nauttivat kaikkien luottamusta.»
8 # 5. Moos. 17:18, 31:24–26 Ylipappi Hilkia sanoi kirjuri Safanille: »Minä löysin Herran temppelistä lain kirjan.» Hilkia antoi kirjan Safanille, ja tämä luki sen. 9Kirjuri Safan palasi kuninkaan luo ja kertoi hänelle: »Palvelijasi ovat ottaneet hopean, joka temppelissä oli, ja antaneet sen korjaustöiden valvojille, jotka vastaavat Herran temppelissä tehtävistä töistä.» 10Kirjuri Safan kertoi vielä kuninkaalle, että pappi Hilkia oli antanut hänelle kirjan. Hän luki sen kuninkaalle.
11 # 1. Moos. 37:29+ Kun kuningas kuuli, mitä lain kirjassa sanottiin, hän repäisi vaatteensa. 12Hän sanoi pappi Hilkialle sekä Safanin pojalle Ahikamille, Mikajan pojalle Akborille, kirjuri Safanille ja hovimiehelleen Asajalle: 13#2. Moos. 22:23+»Menkää ja kysykää Herralta, mitä meidän on nyt tehtävä, kun tämä kirja on löytynyt. Kysykää sitä niin minun kuin kansani puolesta, kysykää koko Juudan tähden. Herra on varmasti pahoin vihastunut meihin. Isämme ovat herättäneet hänen vihansa, kun eivät ole kuulleet tämän kirjan sanoja eivätkä ole eläneet kaikkien niiden käskyjen mukaisesti, jotka siihen on meitä varten kirjoitettu.»
14Pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Safan ja Asaja lähtivät kuulemaan naisprofeetta Huldaa, jonka mies oli pyhien vaatteiden vartija Sallum, Harhasin pojan Tikvan poika. Profeetta asui Jerusalemin uudessa kaupunginosassa. He esittivät hänelle asiansa, 15ja hän sanoi heille: »Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Viekää sille miehelle, joka lähetti teidät luokseni, 16tämä Herran sana: ’Minä annan onnettomuuden kohdata tätä paikkaa ja sen asukkaita. Sen mitä sanotaan siinä kirjassa, jonka Juudan kuningas nyt on lukenut, kaiken sen minä panen täytäntöön. 17He ovat hylänneet minut ja polttaneet uhreja muille jumalille, ja näillä kättensä töillä he ovat saaneet vihani heräämään. Minussa on syttynyt viha tätä paikkaa kohtaan, eikä se sammu.’ 18Mutta koska Juudan kuningas lähetti teidät tiedustelemaan Herran tahtoa, viekää hänelle tämä viesti: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Olet nyt kuullut sanani, 19ja ne ovat tehneet sydämesi levottomaksi. Sinä nöyrryit Herran edessä, kun kuulit, mitä olen päättänyt tämän paikan ja sen asukkaiden kohtalosta. Sinä repäisit vaatteesi ja itkit edessäni, kun kuulit, millainen kauhistava autius ja hävitys tämän maan osaksi tulee. Siksi minäkin kuulen sinua, sanoo Herra. 20Minä korjaan sinut isiesi luo, ja sinä pääset rauhassa hautaasi. Silmäsi eivät joudu näkemään sitä onnettomuutta, johon minä tämän paikan saatan.’» Tämän vastauksen he toivat kuninkaalle.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992