Ensimmäinen Samuelin kirja 20
FB92

Ensimmäinen Samuelin kirja 20

20
Daavidin ja Jonatanin liitto
1 # 1. Sam. 24:12, 26:18 Daavid pakeni Raman Najotista. Hän meni Jonatanin luo ja sanoi: »Mitä minä olen tehnyt? Minkä rikoksen tai vääryyden olen tehnyt isääsi vastaan, kun hän tavoittelee minun henkeäni?» 2Jonatan vastasi: »Jumala varjelkoon! Ei sinun henkesi ole vaarassa. Isäni ei tee koskaan mitään kertomatta siitä minulle. Miksi hän nyt salaisi minulta tämän asian? Se ei voi olla totta.» 3Mutta Daavid väitti: »Isäsi tietää hyvin, että sinä olet kiintynyt minuun, ja hän ajattelee: ’Tämä ei saa tulla Jonatanin tietoon, muuten hän pahoittaa mielensä.’ Mutta niin totta kuin Herra elää ja sinä elät, vain askel on minun ja kuoleman välillä!» 4Jonatan sanoi Daavidille: »Minä teen puolestasi kaiken, mitä vain tahdot.»
5 # 4. Moos. 28:11 Silloin Daavid sanoi: »Huomenna on uudenkuun päivä, ja minun on määrä aterioida kuninkaan kanssa. Auta minua piiloutumaan kaupungin ulkopuolelle. Minä pysyn siellä ylihuomisiltaan saakka. 6Jos isäsi kyselee minua, sano hänelle: ’Daavid pyysi minulta luvan käväistä kaupungissaan Betlehemissä, koska hänen sukunsa viettää siellä uhrijuhlaa.’ 7Jos isäsi tyytyy siihen vastaukseen, minä voin olla rauhassa, mutta jos hän raivostuu, tiedät sinäkin, että hänellä on paha mielessä. 8#1. Sam. 18:3+Näytä, että olet todella ystäväni! Olethan tehnyt kanssani liiton Herran nimessä. Mutta jos sittenkin olen syyllistynyt johonkin rikokseen, tapa sinä minut – älä jätä minua isäsi käsiin!» 9Jonatan sanoi: »Älä tuollaista puhu! Jos vähänkin huomaan, että isäni hautoo jotakin pahaa sinua vastaan, kerron siitä varmasti sinulle.» 10Daavid kysyi: »Miten saan tiedon, jos isäsi vastaa sinulle vihaisesti?»
11Jonatan sanoi silloin Daavidille: »Tule, mennään ulos kaupungista.» He lähtivät yhdessä. 12Ja Jonatan sanoi: »Kautta Herran, Israelin Jumalan: tähän aikaan huomenna tai ylihuomenna otan selvää isäni aikeista. Varmaan asiasi ovat hyvin, mutta jos niin ei ole, minä toimitan siitä tiedon sinulle. 13Jos isäni aikoo tehdä sinulle jotakin pahaa, saa Herra tehdä minulle vielä pahemmin, ellen ilmaise hänen aikeitaan sinulle ja toimita sinua turvallisesti pois täältä. Olkoon Herra sinun kanssasi, kuten hän on ollut isäni kanssa! 14Niin kauan kuin minä elän, tulee myös sinun osoittaa minua kohtaan sitä ystävyyttä, jota Herra vaatii, niin että saan pitää henkeni. 15Älä liioin milloinkaan kiellä ystävyyttäsi minun suvultani, älä edes silloin, kun Herra hävittää maan päältä vihollisesi viimeistä myöten.»
16 # 1. Sam. 18:3+ Niin Jonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa ja sanoi: »Herra kostakoon Daavidin vihollisille!» 17#1. Sam. 18:1+Ja Jonatan pyysi vielä Daavidiakin vannomaan heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti Daavidia yhtä paljon kuin omaa henkeään.
18Sitten Jonatan sanoi: »Huomenna on uudenkuun päivä, ja sinua kysellään, kun paikkasi on tyhjä. 19#1. Sam. 19:2Ylihuomenna sinua kysellään vielä varmemmin. Tule silloin tänne samaan paikkaan, jossa olit piilossa aikaisemminkin, ja istu tuon kivikasan luona. 20Minä ammun kolme nuolta sinnepäin niin kuin ampuisin maaliin. 21Sitten lähetän pojan etsimään nuolia. Jos huudan pojalle: ’Nuoli on tännempänä, ota se siitä’, voit tulla esille, sillä kaikki on hyvin, ja niin totta kuin Herra elää, sinulla ei ole mitään hätää. 22Mutta jos huudan pojalle: ’Nuoli on kauempana’, lähde silloin pakoon, Herra lähettää sinut matkaan. 23Mistä nyt olemme keskenämme sopineet, siitä Herra on ikuisena todistajana.»
24Daavid piiloutui kaupungin ulkopuolelle. Uudenkuun päivänä kuningas istui aterialle. 25Hän istui tavallisella paikallaan seinän vieressä, Jonatan istui häntä vastapäätä ja Abner Saulin vieressä, mutta Daavidin paikka oli tyhjä. 26#3. Moos. 7:20Saul ei kuitenkaan vielä sinä päivänä sanonut mitään, sillä hän ajatteli: »Hänelle on varmaan sattunut jotakin, ehkäpä hän on epäpuhdas.»
27Seuraavana päivänä oli uudenkuun juhlan toinen päivä, ja Daavidin paikka oli edelleen tyhjä. Nyt Saul kysyi pojaltaan Jonatanilta: »Minkä takia Iisain poika ei ole tullut aterialle, ei eilen eikä tänäänkään?» 28Jonatan vastasi: »Daavid pyysi minulta lupaa mennä Betlehemiin 29ja sanoi: ’Anna minun lähteä. Meillä on suvun uhrijuhla Betlehemissä, ja veljeni on käskenyt minun tulla sinne. Jos minusta vähänkin välität, niin päästät minut katsomaan veljiäni.’ Sen takia hän ei ole tullut kuninkaan pöytään.»
30Silloin Saul raivostui Jonatanille ja huusi hänelle: »Sinä petollisen nartun pentu! Tiedän kyllä, että sinä pidät yhtä tuon Iisain pojan kanssa häpeäksi itsellesi ja kirotulle äidillesi! 31#1. Sam. 15:28Mutta niin kauan kuin Iisain poika on hengissä, et sinä eikä sinun kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä miehet hakemaan hänet heti tänne. Nyt hän on kuoleman oma!» 32#1. Sam. 19:4Jonatan vastasi isälleen Saulille: »Miksi hänen täytyy kuolla? Mitä hän on tehnyt?» 33#1. Sam. 18:11, 19:10Silloin Saul kohotti keihäänsä häntä kohti uhaten tappaa hänet, ja Jonatan ymmärsi, että hänen isänsä oli päättänyt surmata Daavidin. 34Jonatan lähti kiivastuneena pöydästä. Hän ei syönyt palaakaan koko uudenkuun juhlan toisena päivänä, sillä hän oli murheissaan Daavidin puolesta ja isänsä loukkaavien sanojen tähden.
35Aamulla Jonatan lähti kaupungin ulkopuolelle tapaamaan Daavidia, niin kuin he olivat sopineet, ja otti mukaansa pienen palveluspojan. 36Perille päästyään Jonatan sanoi pojalle: »Juokse etsimään nuolia, jotka minä ammun!» Poika lähti juoksemaan, ja Jonatan ampui nuolen hänen ylitseen. 37Kun poika oli tulossa Jonatanin nuolen luo, Jonatan huusi hänelle: »Nuoli on vielä kauempana!» 38Sitten hän vielä huusi pojalle: »Pidä kiirettä! Nopeasti, älä viivyttele siellä!» Jonatanin palvelija otti nuolen maasta ja palasi isäntänsä luo. 39Poika ei osannut epäillä mitään, sillä vain Jonatan ja Daavid tiesivät, mitä sanat tarkoittivat.
40Jonatan antoi sitten varusteensa palvelijalle ja sanoi hänelle: »Vie nämä kaupunkiin.» 41Palvelijan mentyä Daavid nousi kivikasan takaa ja kumarsi kolmesti maahan asti. Sitten he suutelivat toisiaan ja itkivät yhdessä, Daavid vielä Jonataniakin enemmän. 42Jonatan sanoi Daavidille: »Mene rauhassa! Me olemme vannoneet toisillemme ystävyyttä Herran nimessä. Niin kuin silloin lausuimme, Herra on oleva liiton ikuisena todistajana sekä meidän että meidän jälkeläistemme välillä.»

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992