Ensimmäinen kuninkaiden kirja 17
FB92

Ensimmäinen kuninkaiden kirja 17

17
Korpit ruokkivat profeetta Eliaa
1 # Sir. 48:1–3; Jaak. 5:17,18 Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: »Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.»
2Elialle tuli sitten tämä Herran sana: 3»Lähde täältä, kulje itään päin ja piiloudu Keritinpuron uomaan, joka on Jordanin tuolla puolen. 4Siellä voit juoda purosta, ja minä olen käskenyt korppien tuoda sinulle ruokaa.» 5Hän lähti matkaan ja teki niin kuin Herra oli käskenyt. Hän meni Keritinpurolle, joka on Jordanista itään, ja jäi sinne. 6Korpit toivat hänelle aamuin illoin leipää ja lihaa, ja purosta hän sai juodakseen.
Elia Sarpatin lesken luona
7Jonkin ajan kuluttua puro kuitenkin kuivui, koska koko maassa ei ollut satanut. 8Elialle tuli silloin tämä Herran sana: 9#Luuk. 4:25,26»Lähde Sidonin alueen Sarpatiin ja asetu sinne. Minä olen käskenyt erästä leskivaimoa pitämään sinusta siellä huolta.»
10Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: »Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda.» 11Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: »Toisitko minulle myös palan leipää.» 12#2. Kun. 4:2Mutta nainen vastasi: »Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.»
13Elia sanoi hänelle: »Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. 14Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.»
15 # Matt. 10:41 Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. 16Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla.
Elia herättää henkiin lesken pojan
17 # 2. Kun. 4:18–37 Jonkin ajan kuluttua kävi niin, että talon emännän poika sairastui. Hänen tautinsa yltyi niin pahaksi, ettei hänessä lopulta ollut elonmerkkiä. 18#Luuk. 5:8Leski sanoi silloin Elialle: »Pitikö sinun sekaantua minun elämääni, Jumalan mies! Pitikö sinun tulla tänne vetämään minun syntini esiin ja tappamaan poikani!»
19Elia sanoi: »Anna poika minulle.» Hän otti pojan lesken sylistä, kantoi hänet huoneeseensa talon katolle ja laski hänet vuoteelleen. 20Hän rukoili Herraa sanoen: »Herra, minun Jumalani! Tahdotko todella tuottaa onnettomuuden tälle leskelle, jonka luona asun, ja surmata hänen poikansa?» 21#Ap. t. 20:10Hän ojentautui kolmesti pojan ylle ja rukoili: »Herra, minun Jumalani! Anna hengen palata tähän poikaan!» 22Herra kuuli Elian pyynnön. Henki palasi poikaan, ja hän virkosi eloon. 23#Luuk. 7:15Elia nosti pojan vuoteelta ja vei hänet kattohuoneesta alas taloon. Hän antoi pojan tämän äidille ja sanoi: »Katso, poikasi elää.» 24Nainen sanoi Elialle: »Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies. Se, mitä sinä puhut, on todella Herran sanaa.»

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992