Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13
FB92

Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13

13
Suurin on rakkaus
1Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. 2#1. Kor. 12:8,9 | Matt. 17:20Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. 3Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 # 1. Piet. 4:8 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5#Room. 13:10; 1. Kor. 10:24,33; Fil. 2:4ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6#2. Joh. 4; 3. Joh. 4ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 7#Sananl. 10:12Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
8Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. 9#1. Kor. 8:2Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, 10#Ef. 4:13mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
11Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. 12#1. Kor. 8:3; 2. Kor. 3:18; 1. Joh. 3:2Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
13 # 1. Tess. 5:8 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Lisätietoja käännöksestä Kirkkoraamattu 1992