Juakoin kirjaine 5

Sanaine bohatoile

1Kuulkua työ, bohatat! Ulvojen itkekkiä kurjuttu, kudai tulou teijän piäle. 2Teijän elot hapattih, koit syödih teijän sovat. 3Teijän kullat da hobjat ruostuttih. Niilöin ruozme ozuttau teijän viäryön, se syöy teijän rungua gu tuli. Työ suititto äijän eluo nämil jälgipäivil. 4Työ kiškoitto palkan ruadomiehil, kudamat leikattih teijän vil՚l՚upellot. Kuulkua: se palku kirguu, i leikkuajien ravineh tuli Ižändän Savaofan#5:4 Ižändy Savaof on yksi Jumalan nimi. Se merkiččöy «torajoukkoloin Ižändy». korvih. 5Työ elittö mual kylliä elaigua da piruičitto, työ kylläl syötittö iččie gu iškendypäivänny. 6Työ suudiitto dai tapoitto oigien; häi ei ole teidy vastustamas.

Tirpakkua da kestäkkiä

7Tirpakkua sit, vellet, Ižändän tulendah suate. Kačokkua, kui muanruadai tirpau da vuottau muan kallistu vil՚l՚ua, hätken tirpau, kuni ei tulla aigazet da myöhäzet vihmat. 8Tirpakkua työgi, pyzykkiä lujannu, sendäh gu Ižändän tulendu on lähäl. 9Älgiä kurketakkua toine tostu vastah, vellet, gu teidy ei suudittas. Sud՚d՚u jo seizou veriäs. 10Vellet, kačokkua, kui kestettih vaivois da tirpettih Jumalan iänenkandajat, kudamat paistih Ižändän nimes. Ruadakkua työgi muga. 11Niilöi, kudamat kestettih agjah suate, myö sanommo ozakkahakse. Työ kuulitto, kui kesti Jovu, i tiijättö, mih se keständy Ižändän tahtos toi. Ižändy on ylen armolline da žiälöiččii.

12Enne kaikkie, vellet, älgiä annakkua sanua, ni taivahan, ni muan, nimin muun nimes. Gu olletto myödäh, sanokkua vai: «Da», gu olletto vastah, sanokkua: «Ei». A gu etto ruadane muga, puututto suudittavakse.

Malitun vägi

13Gu ken teis tirpanou gor՚ua, molikkahes; gu ollou kel hyvä mieli, pajatakkah psalmoi. 14Gu ken teis ollou voimatoi, kučukkah häi uskojien kanzukunnan vahnimat. Anna hyö voijellah händy pyhävoil Ižändän nimes da molitahes hänen puoles. 15Malittu, kudai on lugiettu uskos, parandau voimattoman, i Ižändy nostau händy jalloilleh. Gu häi liennöy luadinuh riähkiä, net prostitahes hänele. 16Sanokkua riähkät toine toizele da moliettokseh toine toizes, gu tervehtyzittö. Oigien ristikanzan malittu on vägevy i äijän avvuttau. 17Il՚l՚u oli ristikanzu, juuri moine, kui myö. Häi moliihes heittelemättäh, gu ei olis vihmua, i mual ei vihmunuh kolme puolenke vuottu. 18I ku häi sit myös moliihes, taivas andoi vihman, i mua andoi vil՚l՚an.

19Vellet, gu ken teis hairehtunnou toves, da toine vedänöy händy järilleh oigiele dorogale, 20ga sit tiijäkkiä: ken kiännyttäy riähkähizen viäräl dorogalpäi, se piästäy händy surmas i kattau monet riähkät.

Currently Selected:

Juakoin kirjaine 5: LIVVI

Highlight

Copy