Psalmit 90
FB92

Psalmit 90

90
Neljäs kirja
90—106
Psalmi 90
Ihmiselämän lyhyys ja Jumalan ikuisuus
1Mooseksen, Jumalan miehen, rukous.
Herra, sinä olet meidän turvamme
polvesta polveen.
2Jo ennen kuin vuoret syntyivät,
ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa,
sinä olit.
Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
3 # 1. Moos. 3:19+ Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen
ja sanot: »Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.»
4 # 2. Piet. 3:8 Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,
kuin eilinen päivä, mailleen mennyt,
kuin öinen vartiohetki.
5 # Job 14:2+ Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
6joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
7Sinun vihasi musertaa meidät,
kiivautesi saa meidät järkkymään.
8Sinä otat syntimme silmiesi eteen,
salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi.
9 # Job 9:25,26; Ps. 89:48 Vihasi alla meidän päivämme vaipuvat,
vuotemme haihtuvat kuin henkäys.
10Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä,
tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää.
Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa,
ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.
11Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden?
Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi?
12 # Ps. 39:5 Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
että saisimme viisaan sydämen.
13Herra, käänny jo puoleemme.
Kuinka kauan vielä viivyt?
Armahda meitä, palvelijoitasi!
14Ravitse meitä armollasi joka aamu,
niin voimme iloita elämämme päivistä.
15Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo
yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
16Anna palvelijoittesi nähdä suuret tekosi,
anna lastemme nähdä kunniasi loisto.
17Herra, meidän Jumalamme,
ole lempeä meille,
anna töillemme menestys,
siunaa kättemme työt.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Learn More About Kirkkoraamattu 1992