Psalmit 31
FB92

Psalmit 31

31
Psalmi 31
Herraan minä turvaan
1Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.
2Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas,
pelasta minut!
3Kuule minua,
riennä avukseni!
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta,
vuorilinna, johon minut pelastat.
4Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani.
Sinä johdatat ja ohjaat minua,
sillä sinä olet minun Jumalani.
5 # Ps. 25:15 Sinä päästät minut verkosta,
jonka viholliset ovat virittäneet eteeni.
Sinä olet minun turvani!
6 # Luuk. 23:46; Ap. t. 7:59 | 5. Moos. 7:9+ Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi,
sinä uskollinen Jumala.
7 # 5. Moos. 32:21+ Minä kavahdan niitä,
joiden jumalana on turhuus ja harha.
Minä luotan sinuun, Herra,
8iloitsen ja riemuitsen sinun hyvyydestäsi.
Sinä näet minun hätäni,
tiedät kaiken tuskani.
9Sinä et jätä minua vihollisten käsiin
vaan avaat minulle ahdingosta tien.
10Herra, ole minulle armollinen,
olen hädässä.
Silmäni ovat surun sumentamat,
olen loppuun uupunut.
11Elämäni kuluu murheessa,
vuoteni katoavat huokaillessa.
Voimani ehtyvät rikkomusteni tähden,
luuni riutuvat.
12 # Job 19:13–20+ Vihamieheni pitävät minua pilkkanaan,
naapurit minua ivaavat,
tuttavat karttavat.
Kaikki, jotka tulevat kadulla vastaan,
kiertävät minut kaukaa.
13Minut on unohdettu kuin olisin kuollut,
minut on hylätty kuin särkynyt ruukku.
14Kuulen, kuinka ihmiset panettelevat minua.
Kauhu saartaa minut,
kun vihamieheni liittoutuvat minua vastaan
ja punovat juonia henkeni menoksi.
15Mutta minä turvaan sinuun, Herra,
ja sanon: »Sinä olet minun Jumalani!»
16Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.
Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille!
17Katso jälleen palvelijasi puoleen,
sinä armollinen Jumala, auta minua.
18Herra, sinua minä huudan avuksi,
älä hylkää minua.
Kohdatkoon onnettomuus jumalattomia!
Vaienna heidät ja syökse tuonelaan.
19Mykistykööt valheen puhujat,
nuo, jotka röyhkeästi syyttävät viatonta
ja halveksivat häntä kopein sanoin!
20Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi!
Se on ehtymätön aarre
niille, jotka sinua pelkäävät.
Kaikkien nähden sinä annat apusi
niille, jotka turvautuvat sinuun.
21Sinä suljet heidät armosi suojiin,
otat heidät turvaan majaasi.
Sinne eivät ulotu ihmisten juonet,
eivät syyttävät puheet.
22Kiitetty olkoon Herra!
Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään,
kun olin saarrettuna.
23Hädissäni minä sanoin:
»Minut on repäisty pois sinun luotasi!»
Ja sinä kuulit rukoukseni,
kun huusin sinua avuksi.
24Rakastakaa Herraa, kaikki hänen palvelijansa!
Herra suojelee uskollisiaan
mutta rankaisee säälittä niitä,
jotka uhmaten nousevat häntä vastaan.
25Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat,
kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Learn More About Kirkkoraamattu 1992