Kolmas Mooseksen kirja 13
13
Spitaalitautia koskeva laki
1Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille:
2 #
5. Moos. 24:8
»Jos jonkun ihoon tulee kyhmy, hilseilevä ihottuma tai vaalea laikku, niin että on aihetta epäillä spitaalitautia#13:2 Ks. selitystä 2. Moos. 4:6., hänet on vietävä Aaronin tai jonkun Aaronin sukuun kuuluvan papin luo. 3Jos pappi ihottumaa tarkastaessaan toteaa, että ihokarvat ovat muuttuneet valkoisiksi ja että sairas kohta ulottuu ihon pintaa syvemmälle, tauti on spitaalia. Heti tämän havaittuaan pappi julistakoon sairastuneen saastaiseksi. 4Jos ihossa on vaalea laikku, joka ei kuitenkaan ulotu ihon pintaa syvemmälle, ja jos ihokarvat eivät ole siinä muuttuneet valkoisiksi, pappi eristäköön sairastuneen seitsemäksi päiväksi. 5Seitsemäntenä päivänä pappi tarkastakoon hänet uudelleen, ja jos hän toteaa, että sairas kohta on pysynyt ennallaan eikä ole laajentunut, hän eristäköön sairastuneen vielä seitsemäksi päiväksi. 6Sitten pappi tarkastakoon hänet jälleen, ja jos sairas väri on hävinnyt eikä sairaus ole levinnyt ihossa laajemmalle, papin tulee julistaa hänet puhtaaksi; tauti on tavallista ihottumaa. Sairas pesköön vaatteensa, ja sitten hän on puhdas. 7Mutta jos ihottuma alkaa levitä ihossa sen jälkeen, kun sairas näyttäytyi papille ja pappi julisti hänet puhtaaksi, hänen on uudelleen mentävä papin luo. 8Pappi tarkastakoon hänet, ja jos ihottuma on levinnyt, hänet on julistettava saastaiseksi; tauti on spitaalia.
9»Jos joku sairastuu spitaaliin, hänet on tuotava papin luo. 10Pappi tarkastakoon hänet. Jos ihossa on valkoinen kyhmy, jossa ihokarvat ovat muuttuneet valkoisiksi, ja jos kyhmy on vereslihalla, 11sairaan ihossa on pitkälle edennyt spitaali. Häntä ei enää tarvitse eristää tarkkailtavaksi, sillä hän on selvästi saastainen, ja papin on julistettava hänet saastaiseksi. 12Jos spitaali puhkeaa sairastuneen ihossa niin, että se peittää ihon kauttaaltaan päästä jalkoihin, 13ja jos pappi siis havaitsee, että spitaali on levinnyt yli koko ruumiin, hän julistakoon sairaan puhtaaksi. Koska sairas on tullut kauttaaltaan valkoiseksi, hän on puhdas. 14Mutta jos ihoon ilmaantuu vereslihalla olevia kyhmyjä, hän on heti saastainen. 15Jos pappi havaitsee sairaassa tällaisia kyhmyjä, hänen tulee julistaa sairas saastaiseksi. Verestävä liha on saastaista; tauti on spitaalia. 16Jos vereslihalla ollut iho muuttuu jälleen valkoiseksi, sairastuneen on mentävä papin luo. 17Pappi tutkikoon hänet, ja jos sairas kohta on muuttunut valkoiseksi, julistakoon hänet puhtaaksi; hän on jälleen puhdas.
18»Jos joku saa ihoonsa paiseen ja se paranee, 19mutta paiseen paikalle ilmaantuu valkoinen kyhmy tai punertavanvalkoinen laikku, hänen on mentävä papin luo. 20Pappi tarkastakoon hänet, ja jos sairas kohta ulottuu ihon pintaa syvemmälle ja ihokarvat ovat siinä muuttuneet valkoisiksi, papin on julistettava sairas saastaiseksi; paiseen kohtaan on puhjennut spitaali. 21Jos pappi tarkastaessaan toteaa, ettei sairas kohta ulotu ihon pintaa syvemmälle eikä siinä ole valkoisia karvoja ja että sairas väri on hävinnyt, hän eristäköön sairastuneen seitsemäksi päiväksi. 22Jos tauti tänä aikana leviää, se on pahanlaatuinen, ja papin on julistettava sairas saastaiseksi. 23Jos taas laikku pysyy ennallaan eikä laajene, se on pelkkä paiseen arpi. Pappi julistakoon sairastuneen puhtaaksi.
24»Jos joku saa ihoonsa verestävän palovamman, johon myöhemmin ilmaantuu punertavanvalkoinen tai valkoinen laikku, 25pappi tarkastakoon sen. Jos ihokarvat ovat muuttuneet valkoisiksi ja jos sairas kohta ulottuu ihon pintaa syvemmälle, tauti on spitaalia, joka on puhjennut palovammaan. Papin tulee julistaa sairas saastaiseksi, sillä hänessä on spitaali. 26Jos pappi huomaa, ettei laikussa ole valkoisia ihokarvoja eikä sairas kohta ulotu ihon pintaa syvemmälle ja että sairas väri on hävinnyt, hänen tulee eristää sairastunut seitsemäksi päiväksi. 27Seitsemäntenä päivänä pappi tarkastakoon hänet uudelleen. Jos laikku on laajentunut, papin tulee julistaa sairas saastaiseksi; hänessä on spitaali. 28Jos vaalea laikku on pysynyt ennallaan eikä ole laajentunut ja jos sairas väri on kadonnut, laikku on palovammasta jäänyt kohouma. Pappi julistakoon sairastuneen puhtaaksi, sillä kohouma on pelkkä palovamman arpi.
29»Jos jollekulle ilmaantuu ihottumaa päänahkaan tai parran juureen, 30pappi tarkastakoon sairaan kohdan. Jos sairas kohta ulottuu ihon pintaa syvemmälle ja siinä on ohuita kellertäviä karvoja, pappi julistakoon sairaan saastaiseksi; tauti on päärupea, päänahkaan tai parran juureen puhjennutta spitaalia. 31Jos pappi päärupea tarkastaessaan huomaa, että vaikka sairas kohta ei ulotukaan ihon pintaa syvemmälle, siinä ei kuitenkaan ole terveitä mustia karvoja, hän eristäköön päärupeen sairastuneen seitsemäksi päiväksi. 32Seitsemäntenä päivänä pappi tarkastakoon sairaan uudelleen. Jos rupi ei ole levinnyt ja jos ihokarvat eivät ole muuttuneet kellertäviksi eikä sairas kohta ulotu ihon pintaa syvemmälle, 33sairastuneen tulee ajella hiuksensa ja partansa mutta jättää ihottuman kohta ajelematta. Papin on eristettävä hänet vielä seitsemäksi päiväksi. 34Seitsemäntenä päivänä pappi tarkastakoon pääruven. Jos se ei ole levinnyt eikä sairas kohta ulotu ihon pintaa syvemmälle, papin tulee julistaa hänet puhtaaksi. Sairastunut pesköön vaatteensa, ja sitten hän on puhdas. 35Mutta jos rupi alkaa levitä sen jälkeen, kun sairas on julistettu puhtaaksi, 36pappi tarkastakoon hänet. Jos rupi on levinnyt, papin ei enää tarvitse etsiä kellertäviä karvoja; sairas on saastainen. 37Jos taas pappi toteaa, että rupi ei ole levinnyt ja että ihoon on kasvanut uusia mustia karvoja, rupi on parantunut. Sairastunut on puhdas, ja papin tulee julistaa hänet puhtaaksi.
38»Jos jonkun ihoon tulee vaaleita tai valkoisia laikkuja, 39pappi tarkastakoon hänet. Jos sairaan ihossa on himmeänvalkoisia laikkuja, häneen puhjennut ihottuma on pälvitautia, ja hän on puhdas.
40»Vaikka mies kaljuuntuu päälaeltaan, hän on silti puhdas. 41Samoin hän on puhdas, jos hän kaljuuntuu ohimoiltaan. 42Mutta jos kaljuuntuneeseen kohtaan ilmaantuu punertavanvalkoinen ihottuma, tauti saattaa olla spitaalia, joka on puhkeamassa hänen päänsä kaljuun osaan. 43Jos pappi ihottumaa tarkastaessaan toteaa, että sairastuneen kaljuun ilmaantunut punertavanvalkoinen kyhmy on samanlainen kuin muualla ihossa tavattava spitaalinkyhmy, 44mies on spitaalitautinen ja saastainen. Pappi julistakoon hänet saastaiseksi. Sairas on saanut taudin päänahkaansa.
45»Spitaalitautia sairastavan tulee käyttää repaleisia vaatteita, pitää hiuksensa hajallaan ja kasvojensa alaosa peitettynä sekä huutaa: ’Saastainen, saastainen!’ 46#4. Moos. 5:2; 2. Kun. 7:3, 15:5; Luuk. 17:12Niin kauan kuin hän potee tautiaan, hän pysyy saastaisena. Hänen on asuttava erillään leirin ulkopuolella.
47»Jos spitaalia muistuttava jälki ilmaantuu villaiseen tai pellavaiseen vaatekappaleeseen, 48villaiseen tai pellavaiseen loimeen tai kuteeseen, nahkaan tai mihin tahansa nahkaesineeseen 49ja jos tällainen kohta näkyy vaatekappaleessa, kankaassa tai nahkaesineessä vihertävänä tai punertavana läiskänä, se voi olla spitaalia ja se on näytettävä papille. 50Pappi tarkastakoon vioittuneen kohdan ja eristäköön esineen seitsemäksi päiväksi. 51Seitsemäntenä päivänä hän tarkastakoon sen uudelleen, ja jos läiskä on levinnyt vaatekappaleessa, loimessa tai kuteessa, nahassa tai missä tahansa nahkaesineessä, se on pahanlaatuista spitaalia, ja esine on saastainen. 52Pappi polttakoon tällaisen vaatekappaleen, villaisen tai pellavaisen kankaan tai nahkaesineen, jossa vika on. Koska läiskä on pahanlaatuista spitaalia, esine on poltettava.
53»Jos pappi toteaa, ettei läiskä ole levinnyt vaatekappaleessa, loimessa, kuteessa tai nahkaesineessä, 54hän määrätköön taudin saastuttaman esineen pestäväksi ja eristäköön sen vielä seitsemäksi päiväksi. 55Sitten pappi tarkastakoon vioittuneen kohdan uudelleen, ja jos hän toteaa, ettei taudin saastuttama kohta ole millään tavalla muuttunut, esine on saastainen, vaikka läiskä ei olekaan levinnyt laajemmalle. Esine on poltettava, olipa viallinen kohta sen ulko- tai sisäpinnassa. 56Jos pappi toteaa, että vioittuneesta kohdasta on pesun jälkeen kadonnut taudin väri, hän repäisköön sen kohdan irti vaatekappaleesta, nahasta tai kankaasta. 57Jos läiskä uudelleen ilmaantuu vaatekappaleeseen, loimeen, kuteeseen tai nahkaesineeseen, siihen on tarttunut spitaali. Tällainen taudin saastuttama esine on poltettava. 58Jos läiskä pesussa katoaa vaatekappaleesta, loimesta, kuteesta tai nahkaesineestä, esine on pestävä toistamiseen, ja sitten se on jälleen puhdas.»
59Tähän päättyy laki, joka koskee villa- tai pellavavaatteessa, loimessa tai kuteessa tai missä tahansa nahkaesineessä esiintyvää spitaalia; tämän lain mukaan esineet julistetaan puhtaiksi tai saastaisiksi.
Currently Selected:
Kolmas Mooseksen kirja 13: FB92
Highlight
Share
Copy
Want to have your highlights saved across all your devices? Sign up or sign in
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007