Saarnaajan kirja 5
FB92

Saarnaajan kirja 5

5
1 # Matt. 6:7; Jaak. 1:19 Älä ole kerkeä kieleltäsi
äläkä puhu harkitsematta Jumalan edessä,
sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä.
Olkoot sanasi sen vuoksi harvat.
2Sillä »paljosta työstä saa levottomia unia,
paljosta puheesta kuuluu tyhmän ääni».
3 # 4. Moos. 30:3 # 5. Moos. 23:22,23 Kun teet Jumalalle lupauksen,
niin täytä se viivyttelemättä,
sillä hän ei mielly tyhmiin.
Täytä siis, minkä lupaat.
4On parempi olla lupaamatta
kuin luvata ja jättää lupaus täyttämättä.
5Älä anna suusi saattaa itseäsi syylliseksi,
älä sano Jumalan sanansaattajalle#5:5 »Jumalan sanansaattaja» tarkoittaa tässä temppelivirkailijaa, joka peri Jumalalle luvatut lahjat ja maksut.:
»Minä tein sen vahingossa.»
Miksi ärsyttäisit puheellasi Jumalan
tuhoamaan kättesi aikaansaannokset?
6Totisesti: paljot puheet ovat vain unta ja turhuutta.
Totisesti: pelkää sinä Jumalaa!
Mielivalta yhteiskunnassa
7Jos näet, että maakunnassasi sorretaan köyhää ja loukataan lakia ja oikeutta, niin älä ihmettele:
Viranomainen valvoo toista
ja ylemmät heitä molempia.
8Kaikitenkin on hyväksi,
että asuttua maata hallitsee kuningas.
Rikkaus on turhaa
9 # Saarn. 4:8 Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin,
eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.
Tämäkin on turhuutta.
10Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin.
Mitä iloa siitä on omistajalleen,
paitsi että saa nähdä sen kuluvan?
11Uurastavan uni on makea,
söipä hän vähän tai paljon,
mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.
12 # Job 20:22 Olen nähnyt kipeän kärsimyksen auringon alla: rikkaus oli annettu omistajalleen onnettomuudeksi. 13Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään. 14#Job 1:21; Ps. 49:18; 1. Tim. 6:7Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut. 15Juuri tämä on kipeä kärsimys: sellaisena kuin hän oli tullut, hänen oli myös lähdettävä. Mitä hyötyä oli siis siitä, että hän oli nähnyt vaivaa – tuulen hyväksi! 16Kaikki päivänsä hän kulutti pimeässä huolia kantaen, vaivaa ja murhetta kärsien.
17 # Saarn. 2:24+ Niinpä olenkin havainnut, että on oikein ja paikallaan syödä ja juoda ja nauttia elämästä kaiken sen vaivan keskellä, jota ihminen näkee vähinä Jumalan antamina elinpäivinään auringon alla; sellainen on hänen osansa. 18Jumalan lahja on sekin, että hän antaa rikkautta ja omaisuutta ja sallii ihmisen käyttää sitä ja saada siitä osansa ja iloita kaiken vaivannäön keskellä. 19Kun Jumala täyttää mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista.

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

Learn More About Kirkkoraamattu 1992