Sananlaskut 17:1-28

Sananlaskut 17:1-28 FINRK

Parempi kuiva leivänkannikka rauhassa kuin talo täynnä paistilihaa riidassa. Taitava palvelija hallitsee kelvotonta poikaa ja saa veljesten rinnalla osan perinnöstä. Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra. Paha kuuntelee ilkeitä puheita, petollinen tarkkaa vahingollista kieltä. Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen Luojaansa, joka onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta. Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia. Ei sovi houkalle suuret sanat, saati sitten jalosukuiselle valheen puhuminen. Lahjus on käyttäjänsä silmissä ihana kivi: kääntyypä hän minne tahansa, hän menestyy. Joka rikkomuksen peittää, se vaalii rakkautta, mutta joka asioita kaivelee, se joutuu eroon ystävästään. Nuhde tehoaa ymmärtäväiseen paremmin kuin sata lyöntiä tyhmään. Vain kapinaa hankkii paha ihminen, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja. Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty pennut, mutta älköön tyhmä typeryydessään. Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty. Kiistan aloittaminen on kuin päästäisi vedet valloilleen – luovu siitä, ennen kuin riita puhkeaa. Julistaa syyllinen syyttömäksi tai syytön syylliseksi, kumpikin on Herralle iljetys. Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen hänellä ei ole ymmärrystä. Ystävä rakastaa kaikkina aikoina, ja veli on syntynyt avuksi hädässä. Vailla ymmärrystä on mies, joka lyö kättä ja menee takuuseen toisen puolesta. Joka riitaa rakastaa, se rakastaa rikkomusta. Joka porttinsa korottaa, se etsii tuhoa. Kieroilija ei löydä onnea, kavalakielinen suistuu onnettomuuteen. Tyhmä on murheeksi siittäjälleen, houkan isä on iloa vailla. Iloinen sydän on terveydeksi, mutta murtunut mieli kuivattaa luut. Jumalaton ottaa lahjuksen povestaan vääristääkseen oikeuden tiet. Ymmärtäväisen kasvoilla on viisaus, mutta tyhmän silmät harhailevat maailman rantaa. Tyhmä poika on isälleen harmiksi ja synnyttäjälleen katkeraksi murheeksi. Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan, kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään. Joka säästää sanojaan, on taitava, ja rauhallisella miehellä on ymmärrystä. Typeräkin käy viisaasta, jos on vaiti; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.
FINRK: Raamattu Kansalle
Share

Sananlaskut 17:1-28

Share