Sananlaskut 13:4-24

Laiskan sielu kaipaa mutta ei saa mitään, ahkerat tulevat ravituiksi. Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman vaellus on iljettävää ja häpeällistä. Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen maahan. Toinen on olevinaan rikas omistamatta mitään, toinen köyhä, vaikka hänellä on paljon omaisuutta. Mies joutuu antamaan rikkautensa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse kuunnella uhkailua. Vanhurskaitten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu. Ylimielisyys tuottaa pelkkää riitaa, mutta viisaus on niillä, jotka noudattavat neuvoja. Helposti saatu omaisuus hupenee, mutta joka vähin erin kokoaa, saa sen karttumaan. Pitkittynyt odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu. Joka sanaa halveksii, joutuu tuhoon, joka käskyä pelkää, se palkitaan. Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman ansojen välttämiseksi. Hyvä ymmärrys tuo suosiota, mutta petturien tie on kova. Jokainen järkevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää typeryyttä. Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähettiläs on kuin lääke. Kuria vierovalle köyhyys ja häpeä, mutta nuhdetta noudattavalle kunnia. Tyydytetty halu on sielulle mieluinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus. Vaella viisaiden kanssa, niin viisastut, tyhmien kumppanin käy huonosti. Synnintekijöitä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat palkakseen onnen. Hyvä ihminen jättää perinnön lapsenlapsillekin, mutta syntisen varat talletetaan vanhurskasta varten. Köyhien uudismaa tuottaa runsaan ruuan, mutta moni joutuu tuhoon, kun oikeus ei vallitse. Joka vitsaa säästää, vihaa lastaan, joka häntä rakastaa, kurittaa häntä ajoissa.